Calicut - Dubai

Lähdin hyvissä ajoissa kliniikalta, ja olin myös ihan hyvissä ajoissa lentokentällä, vaikka matkan varrella yksi bussi oli hyytynyt keskelle katua keskellä pientä kylänpahasista. Calicutin kansainvälisellä lentokentällä on kolme myymälää ja yksi kirjakioski. Kun myyjät näkivät ulkomaalaisen halusivat kaikki tarjota mainioita tavaroitaan kaupaksi. kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Transithallissa oli yksi ruokakioski ja yksi louchi. Minult kysyttiin olinko Emirateksen lennolla menossa, ja  kun vastasi kyllä, minua pyydettiin välittömästi tähän louchiin. Tämä tila oli täynnä sohvia ja pöytiä, ja kooltaan ehkä 400 m2. Join kahvin ja söin kasvisburgerin, ja olin tilan ainoa asiakas. Melkein puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä tarjoilia tuli ja kysyi, enkö ollut meossa Dubaihin? Vastasin että kyllä, jolloin hän hätääntyi ja sani että turvatarkastus oli jo aloitettu ja minun oli nyt kyllä syytä lähteä. Tein töitä käskettyä, ja todellakin turvatarkastus tälle lennolle oli aloitettu, joten menin sen läpi ja saavuin seuraavaan odotussaliin.

Siinä taas odottelin melkein tunnin verran, kunnes televisioruudussa ilmestyä Boarding. Koko odotussalissa oli yksi tv-ruutu joka kertoi mitkä lennot oli lähdössä. Mielenkiintoista oi, että kaikki lennot menivät ulos samasta portista. Portin jälkeen sitten lentoemännät yrittivät varmistua, että oikeat asiakkaat menivät oikeaan lentokoneeseen. Samaan aikaan lähdössä oli kolme konetta. Selvästikin kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti, koska aika lailla ajoissa lentokone oli täytetty ja valmis lähtöön. Sit tuli ukkoskuuro ja täytti koko taivaan salamoilla. Heti ensimmäisessä rysähdyksessä sammui lentokoneemme kaikki sähköt. Vikaa sitten haettiin ja korjattiin parikymmentä minuuttia, ja ukkonen sen kuin jatkoi. Aika ajoin kapteenimme ilmoitti, että turvallisuussyistä, emme lähde maankamaralta ennenkuin ukkospilveen saadaan riittävän iso aukko mentäväksi. Emme olleet yksi, vaan meitä oli kolme konetta siinä odottamassa Intialaisen alkuillan ukkoskuuron leppymistä.

Vihdoin sitten päästiin matkaan, kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Matka sinäänsä meni sitten ihan mukavasti ja saavuimme Dubaihin samat kolme tuntia myöhässä. Kukaan ei näköjään kuitenkaan myöhästynyt jatkolennoistaan, joten sinäänsä odottaminen lentokoneessa Calicutin kentällä (terminaalin sijaan) ei sinäänsä aiheuttanut ongelmia. Itse olin suunnitellut vuokrata hotellihuone muutamaksi tunniksi odotukseni ajaksi, joten suunnistin Dubain transithallin hotelliin ja pyysin huometta viidekdeksi tunniksi. Se olisi sitten 250 US dollaria totesi vastaanottoapulainen, johon totesin, että ehkä nuo penkit tuolla alhaalla ovatkin ihan mukavia. Koska olin tullu mirates Airlinesilla, ja olin jatkamassa samalla lentoyhiöllä, minulla olikin oikeus yhteen ruokailuun Emirateksen ravintolassa. Siellä sitten tuhrasinkin suurimman osan ajastani. Varttia vaille seitsemän päästiin jo sitten koneeseen, ja ilmaan melkein ajoissa.

(Kuvat tulee perässä)

Kotimatka

Tänään se sitten alkaa mun pitkä kotimatka. Puoli kuudelta Babu hakee minut klinikalta ja hä vie minut lentokentälle. Matkalaukku on jo pakattu, eikä siihen todellakaan mahdu enään yhtään mitään. Lentokentältä pitäisi kuitenkin vielä löytää muutama yrttipussi, mutta eiköhän ne mukaudu näkemättömiin rakoihin ja painautumiin.

Lento lähtee Calicutin kansainväliseltä lentokentältä 21.00. Kone laskeutuu Dubain lentokentälle puoli yhdentoista maissa. Sitten tuleekin pitkä odotus, 10 tuntia. Yritän saada huoneen lentokenttähotellista ellei se vaadi transitalueelta poistumista. Dubaista lentoni lähtee puoli yhdeksän ja saapuu Dusseldorfiin puoli kaksi iltapäivällä. Dusseldorffissa odottelen sitten 5 tuntia viimeiselle lennolle kotiin Helsinkiin. Dusseldorffista pitäisi vielä ostaa iso pullo Jägermeisteria. Helsinkiin saavun kymmeneltä illalla. Perille saapuu varmasti uupunut mutta rajattomasti onnellinen seikkailia.

Viimeinen käynti Calicutissa

Eilen kävin vielä viimeistä kertaa kaupungissa, hankkimassa viimeisiä (ehkä) tuliaisia. Minun piti alun perin mennä perjantaina, mutta täällä vietetään Visu – pyhää, joten kaikki kaupat olivat kiinni, joten siirsin käynnin lauantaiksi. Eilenkin vielä vietettiin Visua, mutta kaupat olivat kuitenkin jo auki.

Minulla oli vakaa aikomus tulostani lähtien käydä viinakaupassa (tai oikeammin kioskilla) ostamassa vähän giniä ja rommia. Joka kerta kioskin edessä on ollut kuitenkin sen verran väkeä, etten jaksanut jonotella. Calicutin keskustassa löytyy kaksi alko -kioskia. Eilen jäin taksista lähelle toista kioski ja ilahduin kuin siellä ei ollut kun pari Hemmoa odottamassa, mutta syy olikin se, että kioskia ei oltu vielä täytetty, vaan kuorma-auto saapui juuri kioskin eteen täpösen täynnä viinalaatikoita.

Jätin homman siihen, ja menin hoitamaan pari muuta asiaa. Huomasin, että minulla oli vielä tunti aikaa Babun kanssa sovittuun paluuaikaan, joten lähdin kävelemään toista viina – kioskia kohti, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä. Tultuani sinne, edelläni ei ollut kuin neljä ukkoa (naiset eivät viinaa täällä osta), joten asetuin jonon päähän ja vuorollani ostin pullon tummaa rommia ja pari pulloa giniä, parasta laatua. Loppuhinta oli 850  rupia, eli 16 euroa.

Kävellessäni takaisin kohti Babun kanssa sovittuun kohtaamispaikkaa, katseeni kiinnittyi lasikaappiin täynnä valtavia makeiskuutioita. Kyseessä oli halvata, eri värisinä ja makuisina. Menin kaapin luo, ja kysyin kauppiaalta miten tuota otetaan, jolloin kauppias avuliaasti nappasi pienen muovipussin, avasi kaapin oven ja nappasi osoittamaani palaa muovipussiin,  koskematta itse tuotteeseen. Kysyessäni paljonko maksaa, kauppias asetti palan vaa’alle ja sanoi 35 rupia. Näin hänen naamastaan, että turistilisää oli laitettu aika rutkasti, mutta koska kyseessä oli 60 sentin hankinnasta, en viitsinyt lähteä asiasta tivaamaan. Yogiini mielestä oikea hinta olisi ollut 17 rupia. Toivottavasti sain kauppiaan edes hyvälle tuulelle.

The diet for an Intestines cancer patient

In the treatment of cancer diet is of most importance. Getting the right balance in your body will help you keep the cancer under control. By eating wrong you can fuel up the cancer and give it all elements to grow an spread. It is easier to say what is forbidden.

First of all, now milk products. This is mainly because the milk in any forms are so artificial. Milk from other animals is possible, and always in a most natural way. Processing food is always a weakening thing. As rawer the food is, the better. Raw food is also a new way of cuisine today. One exception there is to this milk thing, yoghurt. Yoghurt is good, but is has to be fresh and not sweetened.

Sweets and artificial sugar and sweetening is banned. Artificial sugar in any forms is like throwing fuel on a fire. It gives energy in an easy form for the cancer to use. Nature is fuel of sweets and sugar in natural forms, these can be used. Honey for example can well be used

Chicken meat and egg is something that is absolutely banned. Even red meat is to prefer before chicken. Here again my observation is, that it may be more a question of artificial than anything else, because different from chicken, most other birds is very allowed. I guess the turkey is also on the banned list. Duck, mallard, pheasant et.c. are all good bird meat. This is a small relief for the hunter.

Then of course the red meat. This should be avoided, at least if and when the body is a residence for active cancer and the body is poisoned. When the body is purified it is possible to eat some red meat, but never in big amounts and of course as natural as possible. This gives again the hunter a small change of light in the end of the tunnel.

Fish and sea food in all its forms are allowed, but also not in to big portions. Even fish are acid, and that is why you should not have to much of that. The balance of acid and alkaline is crucial for the health of the body. The body ph should be around 7. To achieve this, 60 -80 % of the food should be on the alkaline side. Most fruits and vegetables are on this side, so are nuts and mushrooms of all kind.

But the art of acid and alkaline food is not all that easy, because there is a lot of food that are acid, but processed I the intestines it gets alkaline and vice versa. But you can always think it this way, if something is good, it is probably unhealthy. Think of beer and coffee, both very acid, but at least I am allowed to drink red wine, but not too much.

Hernerokka-aamiainen

Köksträdgårdar

Här i Kerala är marken otroligt bördig, och fast vi är i slutet av torrperioden, finns här inga tecken på torka. Allting växer så det knakar och omloppstiden är mycket kort. Så är också varje kvadratmeter nästan beväxt av nyttoväxter. Följande nyttoväxter stötte jag på då jag tog mig en tre kilometers promenad i grannskapet.

Bananer

Bananer växer här över allt. Bananen odlas helt proffsigt till och med på små områden mitt i bebyggelsen. Användningen av banan är främst som sådan, men lite används den även som stekt med skal i huvudrätter, samt som efterrätt, kluven fylld med choklad och råstad.

Kokus

Kokospalmer växer här vilt överallt. På sina ställen är även den helt klart odlad. Kokospalmen blir hög, och med sina enorma klasar av kokosnötter är den även mycket dekorativ. Kokosnöten används helt och hållet. Först dricker man mjölken, sedan äter man köttet och till slut torkar och bränner man skalet. Någon huvudrätt är kokosnöten sällan, men som mellanmål och törstsläckare används den flitigt.

Kokos

Tapioka

Tapiokan är släkt med vår potatis, åtminstone blev jag så berättad. Kanske släkt på det sättet, att den odlas som potatis, och det är knölarna under marken som används. Knölen i sig är stor som en batat, men till formen påminner den mera som en jordärtskocka. Även plantan liknar mera än jordärtskocka, bl.a. genom att den kan bli 3 meter hög. Bladen tycker jag dock mest påminner om marijuana. Denna knöl används dock på samma sätt som vi använder potatisen.

Jack fruit

 

Denna frukt växer i klasar på stora träd. De ser ganska konstiga ut, då de inte befinner sig uppe i kronan, utan dinglar vid stammen i ändan på långa navlar. Jack fruiten blir ofta ganska stor, betydligt större än t.ex. våra vattenmeloner. Denna frukt används huvudsakligen i huvudrätten, som en ingrediens i t.ex. curry (stuvning). Smaken har jag ingen aning om.

Arica

Arican är en palm som producerar aricanus. Denna palm är betydligt sirligare än kokospalmen. Den är som en kompromiss mellan bambu och kokosnöt. Frukten aricanus växer inte uppe i kronan, utan ofta strax nedan om kronan, bildande klasar av citronstora frukter som ofta är orange till färgen. Någon citrus är denna frukt inte, utan den är ett stimuli som oftast används tillsammans med tobak eller andra gräs-stimulin.

Bambu

 

Så mycket bambu finns här inte omkring, men på halvt fuktiga ställen där man inte odlar annat finns det nog bambu. Aktivt har jag inte märkt att den här skulle användas till annat än

producera skugga, vilket är någonting man annars också gör med träd som planteras längs med vägarna.

Mango

Om någonting är ett soläppel, så är det mangon Det är synd att den mangon som man får i Finland är som den är ty den är tyvärr ett ljusår från den här vilt växande äppelstora frukt. Här håller mangorna på att mogna som bäst. De mognar just före regnperioden, med andra ord just nu. Gårdens mangoträds frukter har de två senaste dagarna ändra helt färg från en ljus grön till en blandning mellan gult, grönt och rött. Den smak som mangon här har är helt obeskrivlig. Redan doften fyller alla ens smak- och luktnerver med välbehag. Köttet, som är mjukt som hos en mogen persika, får en att sluta ögonen och nästan gå i trans av extas. Om någonting är afrodianskt så är det en solvarm mogen mango.

Åskväder

Här, några hundra kilometer norr om ekvatorn kommer mörkret alltid snabbt, och alltid samma tid, ca 19.00 på kvällen. Mörkret är också på något sett mörkare än hemma i Finland. I går kväll ca niotiden fick en liten regnskur. Det var inte mycket, men antagligen var det mycket laddning i luften, inte bara på grund av guvernörsvalet, som var i går, utan även på grund av åskväder. Som följd av detta for strömmen i hela byn.

När strömmen for, satt jag till all lycka ute på verandan och jobbade med min dator. Mörkret omkring mig var mycket kompakt, men med hjälp av datorns läslampa, kunde jag söka mig in i rummet, hitta min telefon, med vars ficklampa det var sedan lätt att fungera. Efter en kvart kom strömmen tillbaka, men den var inte på mer än en minut, så kom det en skarp blixt från en transformator ute på gatan, och så var allt svart igen. I det här skedet började personalen dela ut stearinljus. Även jag fick mitt, och då var det åter lättare att fungera.

Stearinljuset räckte dock inte till att läsa eller något annat, så jag satte mig åter ute på balkongen, och tittade på åskvädret som drog över. Det intressanta med detta åskväder var, att det medförde en massa blixtar högt uppe i skyn, men på hela kvällen hörde jag inte ett enda åskbuller. Några nedslag märkte jag inte heller. Efter en stund gick jag och sova. Halv två på natten vaknade jag av att rummet badade i ljus, vi hade fått strömmen tillbaka.

Dara

Tänään siirryttiin verenvuodatuksesta daraan, eli "flow", eli virta. Tämä oitomenetelmä toimii niin, että kallon ympäri nyöritään ensin ohut naru. Tämän tehtävä on estää öljyn valumasta silmiin, korviin ja kaulalle. Ölyä sitten juoksutetaan janana otsalle, laiasta laitaan ja edes takaisin. Potilas makaa tässä toimenpiteessä puupöydällä, jossa pään kohdalla on pöytään kaierrettu allas, johon kaikki öljy valuu, ja sieltä edellään säiliöön. Ensimmäinen satsi on huoneen lämpöistä öljyä, mutta sitten sitä lämmitetään, ja on lämpimillään varmaan 40 asteen luokkaa. Koko toimenpide kestää noin 20 min.

Kysyin lääkäriltäni mikä on tomenpiteen tarkoitus. Hän totesi äin: Meillä on vain yksi pää, ja tämä yksi pää ohjaa koko kehomme toimintaa. Parantamall päämme hyvinvointia (johon siis tämä öljyvirta tähtää) paramme siis koho kehomma hyvinvointia.