Calicut - Dubai

Lähdin hyvissä ajoissa kliniikalta, ja olin myös ihan hyvissä ajoissa lentokentällä, vaikka matkan varrella yksi bussi oli hyytynyt keskelle katua keskellä pientä kylänpahasista. Calicutin kansainvälisellä lentokentällä on kolme myymälää ja yksi kirjakioski. Kun myyjät näkivät ulkomaalaisen halusivat kaikki tarjota mainioita tavaroitaan kaupaksi. kauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Transithallissa oli yksi ruokakioski ja yksi louchi. Minult kysyttiin olinko Emirateksen lennolla menossa, ja  kun vastasi kyllä, minua pyydettiin välittömästi tähän louchiin. Tämä tila oli täynnä sohvia ja pöytiä, ja kooltaan ehkä 400 m2. Join kahvin ja söin kasvisburgerin, ja olin tilan ainoa asiakas. Melkein puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä tarjoilia tuli ja kysyi, enkö ollut meossa Dubaihin? Vastasin että kyllä, jolloin hän hätääntyi ja sani että turvatarkastus oli jo aloitettu ja minun oli nyt kyllä syytä lähteä. Tein töitä käskettyä, ja todellakin turvatarkastus tälle lennolle oli aloitettu, joten menin sen läpi ja saavuin seuraavaan odotussaliin.

Siinä taas odottelin melkein tunnin verran, kunnes televisioruudussa ilmestyä Boarding. Koko odotussalissa oli yksi tv-ruutu joka kertoi mitkä lennot oli lähdössä. Mielenkiintoista oi, että kaikki lennot menivät ulos samasta portista. Portin jälkeen sitten lentoemännät yrittivät varmistua, että oikeat asiakkaat menivät oikeaan lentokoneeseen. Samaan aikaan lähdössä oli kolme konetta. Selvästikin kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti, koska aika lailla ajoissa lentokone oli täytetty ja valmis lähtöön. Sit tuli ukkoskuuro ja täytti koko taivaan salamoilla. Heti ensimmäisessä rysähdyksessä sammui lentokoneemme kaikki sähköt. Vikaa sitten haettiin ja korjattiin parikymmentä minuuttia, ja ukkonen sen kuin jatkoi. Aika ajoin kapteenimme ilmoitti, että turvallisuussyistä, emme lähde maankamaralta ennenkuin ukkospilveen saadaan riittävän iso aukko mentäväksi. Emme olleet yksi, vaan meitä oli kolme konetta siinä odottamassa Intialaisen alkuillan ukkoskuuron leppymistä.

Vihdoin sitten päästiin matkaan, kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Matka sinäänsä meni sitten ihan mukavasti ja saavuimme Dubaihin samat kolme tuntia myöhässä. Kukaan ei näköjään kuitenkaan myöhästynyt jatkolennoistaan, joten sinäänsä odottaminen lentokoneessa Calicutin kentällä (terminaalin sijaan) ei sinäänsä aiheuttanut ongelmia. Itse olin suunnitellut vuokrata hotellihuone muutamaksi tunniksi odotukseni ajaksi, joten suunnistin Dubain transithallin hotelliin ja pyysin huometta viidekdeksi tunniksi. Se olisi sitten 250 US dollaria totesi vastaanottoapulainen, johon totesin, että ehkä nuo penkit tuolla alhaalla ovatkin ihan mukavia. Koska olin tullu mirates Airlinesilla, ja olin jatkamassa samalla lentoyhiöllä, minulla olikin oikeus yhteen ruokailuun Emirateksen ravintolassa. Siellä sitten tuhrasinkin suurimman osan ajastani. Varttia vaille seitsemän päästiin jo sitten koneeseen, ja ilmaan melkein ajoissa.

(Kuvat tulee perässä)

Kotimatka

Tänään se sitten alkaa mun pitkä kotimatka. Puoli kuudelta Babu hakee minut klinikalta ja hä vie minut lentokentälle. Matkalaukku on jo pakattu, eikä siihen todellakaan mahdu enään yhtään mitään. Lentokentältä pitäisi kuitenkin vielä löytää muutama yrttipussi, mutta eiköhän ne mukaudu näkemättömiin rakoihin ja painautumiin.

Lento lähtee Calicutin kansainväliseltä lentokentältä 21.00. Kone laskeutuu Dubain lentokentälle puoli yhdentoista maissa. Sitten tuleekin pitkä odotus, 10 tuntia. Yritän saada huoneen lentokenttähotellista ellei se vaadi transitalueelta poistumista. Dubaista lentoni lähtee puoli yhdeksän ja saapuu Dusseldorfiin puoli kaksi iltapäivällä. Dusseldorffissa odottelen sitten 5 tuntia viimeiselle lennolle kotiin Helsinkiin. Dusseldorffista pitäisi vielä ostaa iso pullo Jägermeisteria. Helsinkiin saavun kymmeneltä illalla. Perille saapuu varmasti uupunut mutta rajattomasti onnellinen seikkailia.

Viimeinen käynti Calicutissa

Eilen kävin vielä viimeistä kertaa kaupungissa, hankkimassa viimeisiä (ehkä) tuliaisia. Minun piti alun perin mennä perjantaina, mutta täällä vietetään Visu – pyhää, joten kaikki kaupat olivat kiinni, joten siirsin käynnin lauantaiksi. Eilenkin vielä vietettiin Visua, mutta kaupat olivat kuitenkin jo auki.

Minulla oli vakaa aikomus tulostani lähtien käydä viinakaupassa (tai oikeammin kioskilla) ostamassa vähän giniä ja rommia. Joka kerta kioskin edessä on ollut kuitenkin sen verran väkeä, etten jaksanut jonotella. Calicutin keskustassa löytyy kaksi alko -kioskia. Eilen jäin taksista lähelle toista kioski ja ilahduin kuin siellä ei ollut kun pari Hemmoa odottamassa, mutta syy olikin se, että kioskia ei oltu vielä täytetty, vaan kuorma-auto saapui juuri kioskin eteen täpösen täynnä viinalaatikoita.

Jätin homman siihen, ja menin hoitamaan pari muuta asiaa. Huomasin, että minulla oli vielä tunti aikaa Babun kanssa sovittuun paluuaikaan, joten lähdin kävelemään toista viina – kioskia kohti, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä. Tultuani sinne, edelläni ei ollut kuin neljä ukkoa (naiset eivät viinaa täällä osta), joten asetuin jonon päähän ja vuorollani ostin pullon tummaa rommia ja pari pulloa giniä, parasta laatua. Loppuhinta oli 850  rupia, eli 16 euroa.

Kävellessäni takaisin kohti Babun kanssa sovittuun kohtaamispaikkaa, katseeni kiinnittyi lasikaappiin täynnä valtavia makeiskuutioita. Kyseessä oli halvata, eri värisinä ja makuisina. Menin kaapin luo, ja kysyin kauppiaalta miten tuota otetaan, jolloin kauppias avuliaasti nappasi pienen muovipussin, avasi kaapin oven ja nappasi osoittamaani palaa muovipussiin,  koskematta itse tuotteeseen. Kysyessäni paljonko maksaa, kauppias asetti palan vaa’alle ja sanoi 35 rupia. Näin hänen naamastaan, että turistilisää oli laitettu aika rutkasti, mutta koska kyseessä oli 60 sentin hankinnasta, en viitsinyt lähteä asiasta tivaamaan. Yogiini mielestä oikea hinta olisi ollut 17 rupia. Toivottavasti sain kauppiaan edes hyvälle tuulelle.

The diet for an Intestines cancer patient

In the treatment of cancer diet is of most importance. Getting the right balance in your body will help you keep the cancer under control. By eating wrong you can fuel up the cancer and give it all elements to grow an spread. It is easier to say what is forbidden.

First of all, now milk products. This is mainly because the milk in any forms are so artificial. Milk from other animals is possible, and always in a most natural way. Processing food is always a weakening thing. As rawer the food is, the better. Raw food is also a new way of cuisine today. One exception there is to this milk thing, yoghurt. Yoghurt is good, but is has to be fresh and not sweetened.

Sweets and artificial sugar and sweetening is banned. Artificial sugar in any forms is like throwing fuel on a fire. It gives energy in an easy form for the cancer to use. Nature is fuel of sweets and sugar in natural forms, these can be used. Honey for example can well be used

Chicken meat and egg is something that is absolutely banned. Even red meat is to prefer before chicken. Here again my observation is, that it may be more a question of artificial than anything else, because different from chicken, most other birds is very allowed. I guess the turkey is also on the banned list. Duck, mallard, pheasant et.c. are all good bird meat. This is a small relief for the hunter.

Then of course the red meat. This should be avoided, at least if and when the body is a residence for active cancer and the body is poisoned. When the body is purified it is possible to eat some red meat, but never in big amounts and of course as natural as possible. This gives again the hunter a small change of light in the end of the tunnel.

Fish and sea food in all its forms are allowed, but also not in to big portions. Even fish are acid, and that is why you should not have to much of that. The balance of acid and alkaline is crucial for the health of the body. The body ph should be around 7. To achieve this, 60 -80 % of the food should be on the alkaline side. Most fruits and vegetables are on this side, so are nuts and mushrooms of all kind.

But the art of acid and alkaline food is not all that easy, because there is a lot of food that are acid, but processed I the intestines it gets alkaline and vice versa. But you can always think it this way, if something is good, it is probably unhealthy. Think of beer and coffee, both very acid, but at least I am allowed to drink red wine, but not too much.

Hernerokka-aamiainen

Köksträdgårdar

Här i Kerala är marken otroligt bördig, och fast vi är i slutet av torrperioden, finns här inga tecken på torka. Allting växer så det knakar och omloppstiden är mycket kort. Så är också varje kvadratmeter nästan beväxt av nyttoväxter. Följande nyttoväxter stötte jag på då jag tog mig en tre kilometers promenad i grannskapet.

Bananer

Bananer växer här över allt. Bananen odlas helt proffsigt till och med på små områden mitt i bebyggelsen. Användningen av banan är främst som sådan, men lite används den även som stekt med skal i huvudrätter, samt som efterrätt, kluven fylld med choklad och råstad.

Kokus

Kokospalmer växer här vilt överallt. På sina ställen är även den helt klart odlad. Kokospalmen blir hög, och med sina enorma klasar av kokosnötter är den även mycket dekorativ. Kokosnöten används helt och hållet. Först dricker man mjölken, sedan äter man köttet och till slut torkar och bränner man skalet. Någon huvudrätt är kokosnöten sällan, men som mellanmål och törstsläckare används den flitigt.

Kokos

Tapioka

Tapiokan är släkt med vår potatis, åtminstone blev jag så berättad. Kanske släkt på det sättet, att den odlas som potatis, och det är knölarna under marken som används. Knölen i sig är stor som en batat, men till formen påminner den mera som en jordärtskocka. Även plantan liknar mera än jordärtskocka, bl.a. genom att den kan bli 3 meter hög. Bladen tycker jag dock mest påminner om marijuana. Denna knöl används dock på samma sätt som vi använder potatisen.

Jack fruit

 

Denna frukt växer i klasar på stora träd. De ser ganska konstiga ut, då de inte befinner sig uppe i kronan, utan dinglar vid stammen i ändan på långa navlar. Jack fruiten blir ofta ganska stor, betydligt större än t.ex. våra vattenmeloner. Denna frukt används huvudsakligen i huvudrätten, som en ingrediens i t.ex. curry (stuvning). Smaken har jag ingen aning om.

Arica

Arican är en palm som producerar aricanus. Denna palm är betydligt sirligare än kokospalmen. Den är som en kompromiss mellan bambu och kokosnöt. Frukten aricanus växer inte uppe i kronan, utan ofta strax nedan om kronan, bildande klasar av citronstora frukter som ofta är orange till färgen. Någon citrus är denna frukt inte, utan den är ett stimuli som oftast används tillsammans med tobak eller andra gräs-stimulin.

Bambu

 

Så mycket bambu finns här inte omkring, men på halvt fuktiga ställen där man inte odlar annat finns det nog bambu. Aktivt har jag inte märkt att den här skulle användas till annat än

producera skugga, vilket är någonting man annars också gör med träd som planteras längs med vägarna.

Mango

Om någonting är ett soläppel, så är det mangon Det är synd att den mangon som man får i Finland är som den är ty den är tyvärr ett ljusår från den här vilt växande äppelstora frukt. Här håller mangorna på att mogna som bäst. De mognar just före regnperioden, med andra ord just nu. Gårdens mangoträds frukter har de två senaste dagarna ändra helt färg från en ljus grön till en blandning mellan gult, grönt och rött. Den smak som mangon här har är helt obeskrivlig. Redan doften fyller alla ens smak- och luktnerver med välbehag. Köttet, som är mjukt som hos en mogen persika, får en att sluta ögonen och nästan gå i trans av extas. Om någonting är afrodianskt så är det en solvarm mogen mango.

Åskväder

Här, några hundra kilometer norr om ekvatorn kommer mörkret alltid snabbt, och alltid samma tid, ca 19.00 på kvällen. Mörkret är också på något sett mörkare än hemma i Finland. I går kväll ca niotiden fick en liten regnskur. Det var inte mycket, men antagligen var det mycket laddning i luften, inte bara på grund av guvernörsvalet, som var i går, utan även på grund av åskväder. Som följd av detta for strömmen i hela byn.

När strömmen for, satt jag till all lycka ute på verandan och jobbade med min dator. Mörkret omkring mig var mycket kompakt, men med hjälp av datorns läslampa, kunde jag söka mig in i rummet, hitta min telefon, med vars ficklampa det var sedan lätt att fungera. Efter en kvart kom strömmen tillbaka, men den var inte på mer än en minut, så kom det en skarp blixt från en transformator ute på gatan, och så var allt svart igen. I det här skedet började personalen dela ut stearinljus. Även jag fick mitt, och då var det åter lättare att fungera.

Stearinljuset räckte dock inte till att läsa eller något annat, så jag satte mig åter ute på balkongen, och tittade på åskvädret som drog över. Det intressanta med detta åskväder var, att det medförde en massa blixtar högt uppe i skyn, men på hela kvällen hörde jag inte ett enda åskbuller. Några nedslag märkte jag inte heller. Efter en stund gick jag och sova. Halv två på natten vaknade jag av att rummet badade i ljus, vi hade fått strömmen tillbaka.

Dara

Tänään siirryttiin verenvuodatuksesta daraan, eli "flow", eli virta. Tämä oitomenetelmä toimii niin, että kallon ympäri nyöritään ensin ohut naru. Tämän tehtävä on estää öljyn valumasta silmiin, korviin ja kaulalle. Ölyä sitten juoksutetaan janana otsalle, laiasta laitaan ja edes takaisin. Potilas makaa tässä toimenpiteessä puupöydällä, jossa pään kohdalla on pöytään kaierrettu allas, johon kaikki öljy valuu, ja sieltä edellään säiliöön. Ensimmäinen satsi on huoneen lämpöistä öljyä, mutta sitten sitä lämmitetään, ja on lämpimillään varmaan 40 asteen luokkaa. Koko toimenpide kestää noin 20 min.

Kysyin lääkäriltäni mikä on tomenpiteen tarkoitus. Hän totesi äin: Meillä on vain yksi pää, ja tämä yksi pää ohjaa koko kehomme toimintaa. Parantamall päämme hyvinvointia (johon siis tämä öljyvirta tähtää) paramme siis koho kehomma hyvinvointia.

Thusharagiri Water Falls

Tänään otimme Naten kanssa taksin ja lähdimme tunnin ajomatkalle sisämaahan. Meidän lisäksemme matkaan lähti yogin Shankar ja tietysti kuskimme Babu. Ajoimme Thusahargiri vesiputouksille. Nämä putoukset sijaitsevat ihan Keralan itärajassa. Alue on jylhää laaksomaisemaa. Alarinteet olivat täynnä banaani-, kahvi- ja kumipuuviljelmiä. Selvästikin vaurasta aluetta, vaikka tie oli keskimäärin 5 metriä leveä ja kaarteli serpentiininä ylärinteille.

Aluetta ollaan rakentamassa ja kunnostamassa turistitarkoituksiin, mutta kuten kaikessa täällä Keralassa, paljon on vielä tekemistä. Varoituskyltit varoittivat vesivyöryistä, kivivyöryistä ym. Mutta näin kuivakautena näistä ei ollut huolta, sillä vettä sai melkein hakemalla hakea. Enemmän meitä huolestutti mahdolliset käärmeet, mutta tapasimme onneksemme vain muutaman gekon.

Maisema oli tosi upeita, vaikka jäimme vettä kaipaamaan. Retki toimi myös mainiona kuntoiluna, sillä polku nousi tosi jyrkästi, eikä se ollut rakennettuna kuin pari ensimmäistä sata metriä. Tämän jälkeen nousu kulki kivien ja juurten päällä.

Moder of God

Eilen käytiin Naten kanssa vähän katselemassa kaupunkia, ja shoppailemassa. Keralan toiseksi yleisin uskonto on kristinusko, niinpä Calicutistakin löytyy ihan mainitsemisen arvoinen katedraali, eli Moder of God Cathredal. Sinänsä mielenkiintoista, että nämä antavat siis ymmärtää, että jumalallakin olisi äiti. Katedraali siajitsee lähellä keskustaa, teollisuusalueen laidalla. Kortteli oli kuin pieni oaasi keskellä kaoottista maailmaan, juuri nii rauhallisena ja ajattomana, kuin kirkkorakennus pihoineen vain voi olla. Katedraali on 2009 restauroitu, joten se kaikin puolin kiilsi loistossaan. Ensimmäinen lähetyssaarnaaja saapui kaupunkiin toukokuussa 1498.

Katedraalista jatkoimme kävelyä kaupungin suurimpaan basaariin. Tämä oli käytännössä pari katua käsittelevä pikkukauppojen alue, eli ei mikään tori. Sunnuntaina basaari oli tietenkin ihan täynnä ihmisiä, joten vaikka olisi tehnyt mieli katsoa tarkemmin jotain juttua, niin kyllä kymmenien intialaisten kanssaa tungeksiminen tuntui sen verran epämukavalta, että jäi tavarat ostamatta. Palasimme siis takaisin turvalliseen tuttuun keskustaan, ja sen kauppoihin. Ostimme Natelle viime vuoden malliset Lotto kengän 50% alennuksella, ja maksoimme niistä kokonaiset 850 rupiaa (15 euroa), eli hintataso on kyllä täällä jotain ihan muuta kuin koti Suomessa

Indian traffic

Yesterday me and my daughter made a trip to a most wonderful beach some 20 km north of Calicut. We made the trip with a cab, and hade once again the possibility to watch the Indian most impossible traffic and logistic network. We drew out of Calicut along one of its main roads. Some 15 km north of the city the road crosses a waste river. The bridge going over this river is that narrow that two lorries cant meet on this bridge. It is probably some remain from the British colonies. You can just imagine the horror at both bridge-ends when everybody wants to get over the bridge at the same time.

Getting back we took the road over the railway, just when the train came, so we had to stop and wait. There was not only one train but two trains. As  we were waiting the cars and tuktuks were piling up and stocking a crossroad, and there was a lot of beeping and horning though nobody could do anything. But this was all calm compared to what happened when the gates (which were manually operated) opened. Then everybody tried to be the first to come over the railroad. This can newer be but a disaster when the amount of cars will be tree or five times the amount of to day in some years.

 

Kappad Beach

Tänään lähdimme Calicutista 20 km pohjoseen, rannalle nimeltään Kappad Beach. Tämä on se paikka mihin Vasco da Gama rantaantui ensimmäistä kertaa tullessaan Intiaan. Paikalla löytyy pieni talojen keskelle pystytetty paasi. Kappad Beachin ranta on mahtava. Hiekka on puhdasta ja hienoa, ja sitä riittää kilometrejä. Ilma oli loistava. aurinko paistoi, lämpötila lähellä 40 astetta, mutta tuulenvire Intian valtamereltä viilensä kuitenkin mukavasti. Veden lämpötila oli yli 30 astetta.

Kävelimme pienen kallioniemen yli, ja eteemme avautui parin - kolmen kilometrin pituinen hiekkaranta, johon levitimme pyyhkeet, ja rupesimmi nauttimaan. Se mikä ehkä oli kaikkein uskommattominta, oli tosiasia, että olimme yksin tällä kilometrien pituisella hiekkarannalla, Intiassa.

Natte kävi tietenki heti uimassa, ja otti pienet pulakoinnit siinä. Totesi, ettei hirveesti virkistänyt, kun vesi oli yhtä lämmintä kuin ilma. Hetki hänen palattuaan vedestä huomasi 20 metrin päässä evään vedessä. Ensin ajattelin, että kyseessä oli kivi, mutta hetken kuluttua evä tuli taas pinnalle. Natte jo pelästyi, että oliko hän käynyt uimassa hain kanssa, mutta arveli kyseessä olevan delfiini. Ja niinhän se olikin. Lähimpänä eli viiden petrin päästä rannasta uiskenteli delfiini edes takaisin. Edessämme sijainnut luoto keräsi todennäköisesti kaloja suojapuolelleen. Noin 15 minuttia tämä delfiini jatkoi uiskenteluaan edes takaisin noin 40 metrin päästä meistä, uskomatonta.

Shoppailua

Eilen kävimme Naten kanssa shoppailemassa. Kiersimme keskustan koruliikkeitä, ja kävimme yhdessä supermarketissa ihmettelemässä. Intialaista kaupassakäyntiä leimaa muutama asia. Ensinnäkin, useissa kaupoissa, varsinkin supermarketeissa, ei mennä sisään kassien ja laukkujen kanssa, vaan ne joutuu jättämään säilöön. Toiseksi, kauppaan kun menee, niin ei tarvitse montaa sekuntia siellä olla, ennen kuin yksi tai useampi myyjä on tyrkyttämässä palvelujaan. Monessa kaupassa on lisäksi armeija vartioita, ja monessa kauppakeskuksessa metallinpaljastimet. Niistä en ole kuitenkaan koskaan nähnyt kenenkään joutuvan tarkempaan syyniin.

Pienemmän kokoisessa Intialaisessa kaupungissa, missä turisteja en kadulla ole nähnyt koko oleskeluni aikana, niin keski-ikäinen valkoihoinen mies ja vaalea nuori vaaleaihoinen nainen herättää aikamoista huomiota. Monet, monet ihmiset kääntyvät katsomaan, ja useat ryhtyvät tämän jälkeen vielä nauramaan. Todennäköisesti kuitenkin positiivisessa mielessä. Moi nimittäin myöskin tervehtii ja vilkuttelee, ja muutamat jopa tulevat kyselemään mistä päin ollaan. Kun vastaamme Suomesta, yllättävän moni kytkee maan nimen heti Nokiaan tietämättä missä itse maa sijaitsee.

Uskaliain oli n 12 vuotias tyttö, t-paita ja farkut päällään (epätavallinen pukeutuminen täällä), joka supermarketin pihalla tuli jutustelemaan Nattea. Hän kysyi nimeä, mistä tultiin ja sen sellaisia. Sitten hän palasi äitinsä luo, mutta tuli pian takaisin, ja kysyi Natelta haluaisiko tämä tulla hänen kotiinsa kylään. Vierailu olisi varmaan ollut mielenkiintoinen kokemus sellaisenaan, mutta Natte kuitenkin hienovaraisesti kiitti, mutta ei kiitos.

Kauppareissu sinänsä oli onnistunut. Löisimme muutama tuliainen, minulle muutama pusero, sekä Criketin maailmanmestaruuskisojen kisalippis. Ei hassumpaa :D.

Business Man

Naapurissani asuu Business Man. Hän on kotoisin Mumbaista ja kaikki hänen suvussaan on Business Men. He eivät osaa mitään muuta kuin kaupan tekoa. Hänen vaimonsa potee silmäsyöpää, jota on jo leikattu kahdesti, mutta aina vaan uusii itseään. Nainen on 4 vuotta potenut sairauttaan. Tänään Business Man lähtee päiväksi Mumbaihin kauppoja tekemään.

Kysyin häneltä kerran mitä kauppaa hän käy. Hän kyllä siihen jotain vastasi, mutten saanut siitä selvää, eikä sillä sinänsä merkitystä. Tämä Businessman on rotunsa prototyyppiä, että varmaan myisi ihan mitä vaan, vaikka isoäitinsä kalsareita. Tyypillisenä Business Miehenä hän on aina se joka luo kontaktia ja lähtee kaikkien kanssa rupattelemaan, vieno hymy kasvoillaan.

Business manin tavoin hänen kännykkänsä soi solkenaan, eli jotain businesstä hän selvästikin tekee. Välillä hän puhuu intiaa ja välillä englantia. Se ei sinänsä merkitse, että hän puhuisi ulkomaille. Intiassa kun on sen verran monta ja erillistä kieltä, että intialaiset itse välillä keskenään joutuvat puhumaan englantia ymmärtääkseen toisensa. Varsinkin Keralan paikallinen kieli mayalayam (jota puhuu 32 miljoonaa ihmistä) on sen verran poikkeava, ettei muut intialaiset sitä ymmärrä, eivätkä nämä Mayalayamit ymmärrä hindu-intiaa.

Joka tapauksessa, tämä Business Mieheni voisi myydä autoja, tietokoneita, pienkoneita tai mitä vaan. On jännä nähdä miten perus Business Man on samasta muodista valettu, olkoon hän sitten Suomesta, Yhdysvalloista tai Intian Mumbaista.

MiniMolly

Idag flyttade MiniMolly in i mitt rum. MiniMolly är en liten ödla på knappa 4 cm. Det gick till så, att jag satte mig ute på balkongen och flyttade på mina tossor som jag håller ute (Kom alltid ihåg att tömma skorna förrän du sätter dem på foten,det kan ligga en skorpion inne i skuggan). Nå där var ingen skopion till all lycka, men en liten ödala som snabbt flytta sig ett stycke bort. Jag rusade förstås efter kameran och tog nägra bilder på henne, men det tyckte hon inte riktigt om, så hon tog tillfället iakt och rusade in i mitt rumm. Nu gömmer hon sig dels bakom dörren, men då jag är inne, rusar hon in under shenken.

Lähiö

Kävin kävelyllä kylästä poispäin tänään päivällä. Osoittautui, että täällä taitaa asua pikkasen paremmin pärjäävää porukkaa, taloista arvioituna. Olisi mielenkiintoista tietää miteen kaavoitus täällä toimii, sillä kliniikan vieressä on jokin alkeellinen tehdas. Siitä eteenpäin on hienoja taloja, ja sitten taas yht äkkiä saattaa tulla vastaan jokin hökkeli, joka on samalla kyläkauppa. Nähtyäni Goalla King Fisher yhtiön pääomistajan huvilan tiedän, ettei nämä ole mitenkään ihmeellisiä, mutta ihan kivoja taloja silti.

 

 

 

Pihatapahtumia

Eilen Yogini toi minulle poimimansa kypsän mangon. Päältäpäin tämä näytti aika lailla kotimaiselta tarhaomenalta, paitsi että sopivan pehmeä tunnustellessa pintaa. Väri oli vaihteleva, vihreästä keltaisen kautta punaiseen. Ei mikään läpivihreä Cittarin tai Prisman tuontimango. Illan päätteeksi leikkasin mangoni lusikan sirjäpuolella,ja jo se tuoksu joka irtaantui tuosta halkaistusta hedelmästä täytti koko huoneen mielihyvällä. Sitten upotin lusikkani tuohoon pehmeään lihaan, ja se makujen symfonia joka laukesi suuhuni oli aivan uskomaton. Sai samalla oppitunnin, että klinikan pihapuu on juuri mangopuu, ja se puunakin muistuttaa omenaa, vain vähän suurempi.(katso kuva)

Muutakin mielenkiintoista pihalla tapahtuu. Toissa päivänä poltettiin lehtiä. Onneksi ne eivät palaa hirveen hyvin. Aamulla klinikan pääportilla oli skorpioni. Tämä yksilö oli nin 10 cm pitkä, eli pienen ravun kokoinen. Onneksi kuollut.