Shoppailua

Eilen kävimme Naten kanssa shoppailemassa. Kiersimme keskustan koruliikkeitä, ja kävimme yhdessä supermarketissa ihmettelemässä. Intialaista kaupassakäyntiä leimaa muutama asia. Ensinnäkin, useissa kaupoissa, varsinkin supermarketeissa, ei mennä sisään kassien ja laukkujen kanssa, vaan ne joutuu jättämään säilöön. Toiseksi, kauppaan kun menee, niin ei tarvitse montaa sekuntia siellä olla, ennen kuin yksi tai useampi myyjä on tyrkyttämässä palvelujaan. Monessa kaupassa on lisäksi armeija vartioita, ja monessa kauppakeskuksessa metallinpaljastimet. Niistä en ole kuitenkaan koskaan nähnyt kenenkään joutuvan tarkempaan syyniin.

Pienemmän kokoisessa Intialaisessa kaupungissa, missä turisteja en kadulla ole nähnyt koko oleskeluni aikana, niin keski-ikäinen valkoihoinen mies ja vaalea nuori vaaleaihoinen nainen herättää aikamoista huomiota. Monet, monet ihmiset kääntyvät katsomaan, ja useat ryhtyvät tämän jälkeen vielä nauramaan. Todennäköisesti kuitenkin positiivisessa mielessä. Moi nimittäin myöskin tervehtii ja vilkuttelee, ja muutamat jopa tulevat kyselemään mistä päin ollaan. Kun vastaamme Suomesta, yllättävän moni kytkee maan nimen heti Nokiaan tietämättä missä itse maa sijaitsee.

Uskaliain oli n 12 vuotias tyttö, t-paita ja farkut päällään (epätavallinen pukeutuminen täällä), joka supermarketin pihalla tuli jutustelemaan Nattea. Hän kysyi nimeä, mistä tultiin ja sen sellaisia. Sitten hän palasi äitinsä luo, mutta tuli pian takaisin, ja kysyi Natelta haluaisiko tämä tulla hänen kotiinsa kylään. Vierailu olisi varmaan ollut mielenkiintoinen kokemus sellaisenaan, mutta Natte kuitenkin hienovaraisesti kiitti, mutta ei kiitos.

Kauppareissu sinänsä oli onnistunut. Löisimme muutama tuliainen, minulle muutama pusero, sekä Criketin maailmanmestaruuskisojen kisalippis. Ei hassumpaa :D.